ravitsemus ja ruokailu
Lasta ruokitaan noin puolen vuoden ikään rintaruokinnalla, jos lapsi suostuu rintaruokintaan.
Imeväisiässä, syntymänsä jälkeen, vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Hyvä
vaihtoehto rintaruokinnalle on äidinmaidon vastikkeet. Niissä on turvattu vauvan tarvitsema
ravinto kaikkine vitamiini- ja lisäaineineen. Vähitellen, noin kolmen kuukauden iässä,
lapsi on valmis maistamaan kiinteätä ravintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta.
Puolen vuoden iässä lapsi pystyy istumaan tukien. Kolmevuotiaana lapsi voi oppia syömään haarukalla ja veitsellä. Kaksi-kolmevuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa.
Lapsi tarvitsee aikaa selviytyäkseen itse toimistaan. 9-10 -kuukautinen osaa jo juoda myös
kupista. Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa eikä häntä saa pakottaa syömään. Aikuinen on tärkeä esikuva. Hän auttaa, neuvoo ja tukee ollen lähellä. Vauvan ja leikki-ikäisen pitäisi syödä
5 -kertaa päivässä, jotta saa kaiken ravinnon ja vitamiineja jaksaakseen leikkiä ja touhuta.
ruokarytmi on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Kolmevuotiaasta lähtien
on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille.
Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina.
Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus.
Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien.
Kodeissa ja hoidossa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys niin, että jokaisella on
ruokarauha. Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se,
että lapsi ei halua syödä tai hän syö ruokia valikoiden. Vanhempien huolenaiheena on
liika makeisten syöminen. Lapsilla on ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan.
Lapsen hidas ruokaileminen tai tarkoituksellinen viivyttely ruokatilanteessa häiritsee aikuista.
Lapsi ei yksinkertaisesti syö tarjottuja ruokia tai osoittaa haluttomuuttaan syömiseen
viivyttelemällä. Vanhemmille lasten ruokailu päivähoidossa on hoitomaksun konkreettinen
vastine. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat.
Lähde:Aaltonen,M., Ojanen,T, Siven, T, Vihunen,R, Vilen,M, Lapsen aika 2013 Sanoma Pro Oy
Helsinki
Imeväisiässä, syntymänsä jälkeen, vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Hyvä
vaihtoehto rintaruokinnalle on äidinmaidon vastikkeet. Niissä on turvattu vauvan tarvitsema
ravinto kaikkine vitamiini- ja lisäaineineen. Vähitellen, noin kolmen kuukauden iässä,
lapsi on valmis maistamaan kiinteätä ravintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta.
Puolen vuoden iässä lapsi pystyy istumaan tukien. Kolmevuotiaana lapsi voi oppia syömään haarukalla ja veitsellä. Kaksi-kolmevuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa.
Lapsi tarvitsee aikaa selviytyäkseen itse toimistaan. 9-10 -kuukautinen osaa jo juoda myös
kupista. Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa eikä häntä saa pakottaa syömään. Aikuinen on tärkeä esikuva. Hän auttaa, neuvoo ja tukee ollen lähellä. Vauvan ja leikki-ikäisen pitäisi syödä
5 -kertaa päivässä, jotta saa kaiken ravinnon ja vitamiineja jaksaakseen leikkiä ja touhuta.
ruokarytmi on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Kolmevuotiaasta lähtien
on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille.
Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina.
Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus.
Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien.
Kodeissa ja hoidossa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys niin, että jokaisella on
ruokarauha. Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se,
että lapsi ei halua syödä tai hän syö ruokia valikoiden. Vanhempien huolenaiheena on
liika makeisten syöminen. Lapsilla on ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan.
Lapsen hidas ruokaileminen tai tarkoituksellinen viivyttely ruokatilanteessa häiritsee aikuista.
Lapsi ei yksinkertaisesti syö tarjottuja ruokia tai osoittaa haluttomuuttaan syömiseen
viivyttelemällä. Vanhemmille lasten ruokailu päivähoidossa on hoitomaksun konkreettinen
vastine. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat.
Lähde:Aaltonen,M., Ojanen,T, Siven, T, Vihunen,R, Vilen,M, Lapsen aika 2013 Sanoma Pro Oy
Helsinki
Kommentit
Lähetä kommentti