Erilaisia kasvatustyylejä
vapaa kasvatus, lapsijohtoinen kasvatus ja ohjaava kasvatus. Kaikki näistä kasvatustyyleistä
ilmentää erilaisia näkemyksiä lapsista ja nuorista sekä heidän kyvyistään ajatella, toimia ja
oppia asioita.
Autoritaarinen, aikuisjohtoinen kasvatus tarkoittaa vanhemman ohjaavaa
suhdetta, jossa kurilla on suuri merkitys. Aikuiset tekevät päätöksiä kasvatettavien puolesta.
Monesti tähän tyyliin liittyvät nalkuttaminen, lapsen kielteinen arvosteleminen ja lapsen
moittimen tai syyttäminen joko suoraan tai peitellysti. Lapsilta odotetaan sopeutuvaisuutta,
kuuliaisuutta, velvollisuuksien täyttämistä ja tottelevaisuutta. Aikuiset kokevat, että hänellä
on ikänsä, elämänkokemuksensa ja asemansa perusteella oikeus määrätä ja päättää siitä,
mikä on lapsille hyväksi. Monesti aikuinen myös turvautuu esimerkiksi ongelmatilanteissa
epäkypsiin ja lapsellisiin reaktioihin (huutamiseen,raivoamiseen). Tällaisen kasvatuksen
osakseen joutunut lapsi ei hevin luota itseensä ja on hyvin herkkä kaikenlaiselle
arvioinnille. Lapsi kokee usein itsensä nolatuksi tai nöyryytetyksi. Lapsesta saattaa
kehittyä alistuva, hiljainen tai kuuliainen ja ehkä aloitekyvytönkin. Jatkuvasta
holhoamisesta saattaa seurata, ettei lapsi kehity itsenäiseksi.
Antaa mennä -tyylissä aikuiset
luopuvat kasvatusvastuustaan ja jättävät lapsensa satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi.
Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti ohjaamasta lasta. Syynä voivat olla myös
väliinpitämättömyys, vanhempien omat pulmat tai vaikea elämäntilanne. Aikuinen luottaa lapsen
omaan kykyyn ottaa asioista selvää ja selviytyä kulloisestakin tilanteesta. Kasvatus toimii täysin
lapsen ehdoilla.
Lapsijohtoisesta kasvatuksesta voidaan puhua silloin, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan. Erityisesti 1960-luvulla puhuttiin summer-
hilliläisestä vapaasta kasvatuksesta. Usein vapaan kasvatuksen käsite tulkittiin väärin.
Lapsi pitää ohjat käsissään ja hypyttää kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat hyvää
tarkoittaen lapsen toiveet eikä lapselle pääse kehittymään normaalia elämässä
tarvittavaa turhautumien sietokykyä. Pienetkin vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat
lapsessa ahdistusta ja masennusta, joka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäytymis-
ongelmina ja raivonpurkauksina.
Ohjaavassa kasvatuksessa aikuinen luottaa itseensä
kasvattajana mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta sekä
pyrkii motivoimaan lapsen toimimaan toivottavalla ja hyväksyttävällä tavalla. Aikuinen
käyttää runsaasti aikaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Hän neuvoo ja perustelee.
Hän kuuntelee lasta aidosti ja on kiinnostunut siitä, mitä lapsi yrittää viestittää. Vanhemmat antavat
ohjaavassa kasvatuksessa lapselle tämän taitojen ja voimien mukaisesti vastuuta. Aikuiset antavat
lapsille rajat ja selvittävät, miksi jokin asia on kiellettyä tai vaarallista. Lapsi kokee, että aikuinen
luottaa häneen. Lapsi voi oppia, että vaikka aikuinen on vihainen jostain hänen tekemisestään, hän
ei ole huono tai kelvoton. Aikuinen hyväksyy lapsen, vaikkei hän hyväksyisikään kaikkea, mitä lapsi
tekee, tai pitäisikään.
Kasvatuksella tarkoitetaan kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaanja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Tietoista kasvatus on
silloin, kun kasvattajalla on jokin kasvatustavoite, johon hän pyrkii. Tahattomassa kasvatuksessa
taas tiedostamaton välitön ympäristö ja tiedostamaton toiminta tai malli märää tavoitteet ja päämäärän. Kasvattajaksi on vanhastaan määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Ihmisten lisäksi kasvattajiksi voidaan katsoa esimerkiksi luonto, harrastukset ja toverisuhteet.
Lähteet: Ojanen, T., Ritmala, M. , Siven, T. , Vihunen, R. , Vilen, M. Lapsen aika. 2013 Sanoma Pro oy. Helsinki
Kommentit
Lähetä kommentti